Koh Samui on Thaimaan 3.suurin saari...Olisi pitänyt kertoa jo jotain... Saari on iso, mutta juuri senverran pieni, että esim. taksikuskit ovat sopineet keskenään hinnat, eikä niistä juuri jousteta. Matkaa kun paikasta toiseen tuppaa olemaan senverta, että kävellen kestää. Eka päivä meni lepäillessä, mutta toisena päivänä lähdettiin jo käppäilemään kylän raitille. Melko hiljainen on tämä mae nam:in ranta missä majaillaan. Pienten trooppisten kuurosateiden saattelemana lampsittiin Samuin BigC ostariin pörräämään. Starbucksista kahvit naamaan ja kaupasta juomaa mukaan ja nokka kohti bungalovia. Nyt jo saaren meininkiin mukaan päässeenä onnistuin tinkaamaan taksikyydin kohtuuhintaan.

Bungalovilla sitten oikaistiin hetkeksi ja otettiin pari virkistävää juomaa, minkä jälkeen alkoikin taas nälättämään. Eikun taas raitille ja ruokaa metsästämään. Katukeittiöstä namit ruuat nassuun (kanaa kookosmaidossa mulle ja turistille pad thai, taas) ja matka jatkuu. Muutaman metrin päässä oli paikallinen cover-bändi soittelemassa, mitä tietysti kannatuksen vuoksi hetki kuunneltiin. Metallica, pink floyd ja guns'nroses luonnisti yllättävän hyvin. Volymet oli vaan senverta kovalla tasolla, että aika nopsaan päätettiin siirtyä seuraavaan paikkaan. Noita pikkubaareja kun ei täällä juurikaan ole (on siis vieri vieressä, kymmenen-kaksikymmentäkin nipussa), niin seuraava oli vaikea löytää. Melko hiljaista kyllä todellakin on. Ei senpuoleen, eipä sitä kauheata menoa kyllä kaipaakaan. Seuraavan paikan omistajan kanssa juteltiin hetki ja mimmi totesi, että ollaan hulluja, kun käveltiin se 7km sinne BigC:lle. Oli sillä kyllä omat näkemyksensä meidän hotlan henkilökunnastakin...Aika hassua täällä meno kyllä onkin. Henkilökuntaa on epämääräinen luku, vielä ei ihan olla perillä tarkasta luvusta...mutta ainakin kolme ladyboyta täällä hyörii. Ihan ok mesta mun mielestä, mutta JOS joskus Samuille takaisin tulisin, niin jonkun muun majoitusmestan etsisin. Ylihinnoitellulta tuntuu..

Huomenna olisi sitten paluu takaisin Bangkokiin ja kaupungin vilinään. Siirtyminen tapahtuukin nyt lentäen, erinäisistä matkapahoinvointi tapauksista johtuen...minkä vuoksi tulee vielä yksi ylimääräinen Bkk yö. Sen on nyt turisti säätänyt, eli luvassa on sitten joku ökypaikka...Kröhm...se mun varaama 55 neliön sviitti Uudeksi Vuodeksi ei ole ökyilyä. :P 

Koh Pha-Ngnan. Satamassa lavataksin kyytiin ja kohti majapaikkaa. Pinks bungalows on tän reissun kohde. Samalla rannalla ja about 200m päässä Munchies:sta, missä majailin vuosi sitten. Majapaikka oli juuri sitä, mitä ajattelinkin. Pieni maja rannalla, palmujen katveessa. Oma vessa ja tuuletin oli ainoat tarjolla olevat ylellisyydet. Tuulettimestakin oli niska rikki, eli se sojotti vain paikallaan alaviistoon, kohti sängyn keskikohtaa. Ei sinänsä suurta haittaa, koska muualle sitä ei juuri tarvinutkaan.

Ainiin, terassilla oli tietty myös riippumatto. Lisäksi bungalovin lähistöltä löytyi myös terapiakissoja, joista yksi adoptoi selkeästi meidät.

Meikäläinen sitten vaihtamaan heti bikinit ja rantamekon päälle ja harhailemaan rannalle. Nyt päästiin siihen itse asiaan, mksi tänne asti on tultu.

Seuraavat päivät menikin sitten meressä polskiessa, terapiakissaa rapsutellessa ja syöpötellessä ja juopotellessa.

Vuokrattiin skootterikin pariksi päiväksi ja turisti pääsi verestämään teinivuosien muistoja. Pienestä voi ollakin iloinen. :D  Mukavaa oli ajella tuolla rauhallisessa liikenteessä, vaikka välillä tulikin eteen sellaisia mäkiä, että meikäläinen vinkui takaosastolla. Ei noi korkeat paikat ole ihan mun juttu... Norsuajelullekin raahasin turistin, mikä oli aika kokemus sekin. Viidakossa fantin selässä...ei mitään tasaista kyytiä. Päästiin myös poseeraamaan fantin niskassa. Kuvia tulee kun jaksan taistella tän koneen ja netin kanssa...

Koh Pha-Ngnan oli rentouttava ja minä ikävöin sinne jo takaisin...enkä ehkä vähiten terapiakissan takia.... Turistilla on muistona mutama vekki vasemmassa jalassa, kiitos korallien ja varvastossuista yksi rakko isovarpaassa. Omat vahingot taitaa olla yhden hellemekon irronnut olkain.

Kolme yötä paratiisissa ja siirtyminen seuraavalle saarelle viettämään joulua. Koh Samui, here we come.

Junassa taas ja jälleen uudenlainen versio. Tai siis tämä on se kaikkein vanhin tähänastisista. Punkat on pitkittäin, mutta alapunkkakin on nyt kapea ja käytävällä on hyllyt matkatavaroita varten. Ilmastointi ei ollut ihan yhtä tehokas, (tai yhtä täysillä) kuin CM:stä palatessa, eli ihan mukavasti tarkeni istuskella syömässä.

 

Nyt turisti pääsi kokeilemaan juna sapuskat ja hyvinhän nuo näytti maistuvan. Suosituksesta tuo otti saman setin kuin minäkin ekalla kerralla. Punkkajaossa turisti valitsi itselleen yläpedin, mikä paljastui aamulla hyväksi ratkaisuksi. Yläpedissä oli selvästi kylmempää, eli meikäläinen olisi sinne jäätynyt.

Aamulla oltiin sitten siinä 5 pintaa perillä Chumpong:in asemalla. Ystävällinen vaunuisäntä tuli asemalla kiljumaan, että nyt ihmiset ylös ja ulos. O.o ei kauheasti annettu aikaa valmistautua. Onneksi oltiin jo aiemmin heräilty, niin ei tullut ihan hengenhätää ulos. Tosin unosdin kuitenkin vesipullokassin sängynpäätyyn roikkumaan...mutta ehdin senkin vielä hakea talteen, ennen kuin viimeiset falangit oli saatu junasta ulos. :)

Asemalla sitten odoteltiin pari tuntia bussikyytiä satamaan. Molemmille kuppi kahvia ja mulle aamupalaa. Tässä vaiheessa turisti päätti jo pitää vatsansa tyhjänä mahdollista matkapahoinvointia ajatellen. Taisi se silloin jo miettiä pahoinvointilääkkeidenkin nauttimista. Vaan ei ottanut...Asemalla saatiin sitten rintamukseen tarrat sen mukaan, mikä saarista oli määränpäänä, Koh Tao, Koh Pha-Ngan vai Koh Samui.

Chumpong:in satamasa meitä odotti pieni katamaraanialus ja saatiin vielä laukkuihinkin värilliset tarrat määränpään mukan. Paatissa sitten kaikki laukut kasattiin etuikkunan etteen, värien mukaan kasaan. Matkan ensimmäinen väli Koh Taolle oli aika...mielenkiintoinen. Pieni katamaraani loikki ja vaappui todella rajusti joka suuntaan ja ensimmäiset yökkäykset tuli varmaan jo 15min lähdön jälkeen. Henkilökunta jakoi tasaiseen tahtiin oksennuspusseja, joille tuli käyttöä myös turistin puolesta...Meikäläinen sai toimia pussien avaajana ja jentajana. Myös käytävän toisella puolella istuneelle ranskalaisnaiselle ja tämän pienelle tyttärelle, jotka molemmat kakoivat kilpaa. Lopulta päästiin Taolle ja saatiin n.45min tauko vatkaukseen, kun osa porukasta jäi pois ja otettiin uudet tilalle. Nyt osa matkatavaroista jätettiin katamaraanin etukannelle, mistä pääteltiin, että enää ei aallokkoa ilmeisesti ole luvassa. Annoin siis itselleni luvan rentoutua ja oin siestan siihen väliin. Turisti sitten kertoi myöhemmin, että oksuooppera oli jatkunut minun nukkuessani. No, parempi nukkua sellaisen ohi. :)

Lopulta päästiin perille Koh Pha-Ngnanille ja vastassa oli komea aringonpaiste ja tuttu tohina satamassa, kun uudet falangit saapuvat saarelle. Nyt on ohjelmassa lepoa, pakkolepoa turistille... :D

Maanantaikin voi olla hyvä päivä. 1.ei tarvitse mennä töihin. 2.Ohjelmassa on illalla junailua, määränpäänä Koh Pha-Ngnan. Bambumaja ja zillailua. Rannalla kävelyä päämäärättömästi ja toivottavasti päästää ihailemaan kuuluisaa auringonlaskua. Meidän mökki on auringonlaskurannalla...täytyy vaan toivoa, että sateet olisi loppuneet ja pilviä ei juuri olisi. Viime vuonna n.2vk aiemmin oli vielä niin pilvistä tuolla, ettei auringonlaskuja päässyt ihailemaan.

Nyt pitäisi hotellihuone luovuttaa klo:12 mennessä ja juna lähtee 19.30, että muutama tunti pitäisi saada kulutettua. No, eiköhän tässä jotain keksitä. Yks ehdotus oli mennä pahimpaan turistirysään pyörimään, niin osaa sitten vielä enemmän arvostaa rauhaa tuolla saarilla.

Juna on ilmastoitu, eli kylmä. Nää thait kun tuppaa pitämään ilmastoinnin (julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä ainakin) niin kylmällä, että mieleen tulee lähinnä jääkaappi. Perillä ollaan, aikataulun mukaan siis, klo:4.30. Mun veikkaus on klo:6. Siitä sitten bussilla satamaan, mistä on lauttakyyti perille. Koh Pha-Ngnanilla pitäis olla perillä 10.45. Sopivasti päikkäreille. :D

Vähän nyt juttu pomppii, mutta se suotakoon, lomalla kun oon kuitenkin. Terkkuja vaan sinne loskakeleihin... :D

Turistikuvaaja ei muuten ole sitten mitenkään harhaanjohtava ilmaisu... Ekan päivän aikana tää sankari onnistu ottamaan jo enemmän kuvia kun mä 10pv aikana. :D

Kuvia alkaa nyt, päivä n.3 olemaan aika tavalla...ja tän blogisysteemin kuvanlataus toiminnot on toDella huonot. Eli kuvia tulee vähän, jos ollenkaan.

On pöristy kaupungilla ja kävin esittelemässä turistille bankkarin yöelämää, aka go-go-baarit. Hyvin se tunnisti kyllä ladyboyt sieltä joukosta. Kaiken kaupungilla kiertelyn ohella on koetettu löytää partakonetta tolle sankarille. Yllättävän hankala tehtävä. Ei taida näillä aasialaisilla miehillä juuri parta kasvaa, senverta surkeat on valikoimat. Höylävalikoimakin on todella minimaallinen. No, jatkamme etsintää.

Tänään käytiin harhailemassa eläintarhalla, Dusit zoossa. Kiva  mesta. Päästiin syöttämään virtahepoja ja turisti syötti norsuja eka kertaa elämässään. Sitä kyllä jännitti. :D  Hyvä kun uskalsi kärsään edes koskea. Paitsi tietysti sitten, kun minä kokeneena norsunhoitajana (heheh) näytin mallia. Pelastin jopa yhden pienen thaitytön eväät, otka norsu röyhkeästi koetti varastaa. Siin norsulle tarkoitetut eväät kyllä, mutta mitkä se härskisti kippasi korista pois, ennen kuin oli edes ehditty tarjota. :D    Saarille kun päästään, niin täytyy kyllä kokeilla, että uskaltautuuko turisti norsusafarille.

 

Eläintarhalta kun lähdettiin, niin saatiin oikein piinaksi tuktuk kuskit...Koko ajan olivat kyytiä tarjoamassa ja kuskaamassa eri temppeleille. Ei mennyt kaaliin, että temppelit on nyt pois planeista. Oltiin päädytty siis ehkä kamalimmalle turistialueelle ikinä. No, eihän meillä kiire ole. Vesivarannot kun vaan pitää kunnossa, niin pärjää. Jaksettiin aika pitkään saapastella, kunnes löytyi nuori, fiksun tuntuinen tuktuk kuski, jonka kanssa sain tingattua passelin hinnan lähimmälle BTS asemalle. Maksoin siis puolet pyyntihinnasta. :D

Päästiin näppärästi keskustaan, missä todettiin, että olisi aika syödä jotain... Eikun MBK-ostariin ja grillaamaan. Oltiin bongatu paikka edellisellä reissulla sinne ja päätettiin testata. Hyvää oli ja hauskaakin kaiken lisäksi.

Nyt ollaan taas hotellilla. Turisti virittää paikallista liittymää toimintakuntoon...Kun se on hanskassa, niin seikkaillaan tohon BTS aseman toiselle puolelle tarkistamaan, millaista kuppilaa siellä suomalainen Ride pitää pystyssä.

Saattaa olla turistilla huomenna krapula. :D