Junassa taas ja jälleen uudenlainen versio. Tai siis tämä on se kaikkein vanhin tähänastisista. Punkat on pitkittäin, mutta alapunkkakin on nyt kapea ja käytävällä on hyllyt matkatavaroita varten. Ilmastointi ei ollut ihan yhtä tehokas, (tai yhtä täysillä) kuin CM:stä palatessa, eli ihan mukavasti tarkeni istuskella syömässä.

Nyt turisti pääsi kokeilemaan juna sapuskat ja hyvinhän nuo näytti maistuvan. Suosituksesta tuo otti saman setin kuin minäkin ekalla kerralla. Punkkajaossa turisti valitsi itselleen yläpedin, mikä paljastui aamulla hyväksi ratkaisuksi. Yläpedissä oli selvästi kylmempää, eli meikäläinen olisi sinne jäätynyt.

Aamulla oltiin sitten siinä 5 pintaa perillä Chumpong:in asemalla. Ystävällinen vaunuisäntä tuli asemalla kiljumaan, että nyt ihmiset ylös ja ulos. O.o ei kauheasti annettu aikaa valmistautua. Onneksi oltiin jo aiemmin heräilty, niin ei tullut ihan hengenhätää ulos. Tosin unosdin kuitenkin vesipullokassin sängynpäätyyn roikkumaan...mutta ehdin senkin vielä hakea talteen, ennen kuin viimeiset falangit oli saatu junasta ulos. :)

Asemalla sitten odoteltiin pari tuntia bussikyytiä satamaan. Molemmille kuppi kahvia ja mulle aamupalaa. Tässä vaiheessa turisti päätti jo pitää vatsansa tyhjänä mahdollista matkapahoinvointia ajatellen. Taisi se silloin jo miettiä pahoinvointilääkkeidenkin nauttimista. Vaan ei ottanut...Asemalla saatiin sitten rintamukseen tarrat sen mukaan, mikä saarista oli määränpäänä, Koh Tao, Koh Pha-Ngan vai Koh Samui.

Chumpong:in satamasa meitä odotti pieni katamaraanialus ja saatiin vielä laukkuihinkin värilliset tarrat määränpään mukan. Paatissa sitten kaikki laukut kasattiin etuikkunan etteen, värien mukaan kasaan. Matkan ensimmäinen väli Koh Taolle oli aika...mielenkiintoinen. Pieni katamaraani loikki ja vaappui todella rajusti joka suuntaan ja ensimmäiset yökkäykset tuli varmaan jo 15min lähdön jälkeen. Henkilökunta jakoi tasaiseen tahtiin oksennuspusseja, joille tuli käyttöä myös turistin puolesta...Meikäläinen sai toimia pussien avaajana ja jentajana. Myös käytävän toisella puolella istuneelle ranskalaisnaiselle ja tämän pienelle tyttärelle, jotka molemmat kakoivat kilpaa. Lopulta päästiin Taolle ja saatiin n.45min tauko vatkaukseen, kun osa porukasta jäi pois ja otettiin uudet tilalle. Nyt osa matkatavaroista jätettiin katamaraanin etukannelle, mistä pääteltiin, että enää ei aallokkoa ilmeisesti ole luvassa. Annoin siis itselleni luvan rentoutua ja oin siestan siihen väliin. Turisti sitten kertoi myöhemmin, että oksuooppera oli jatkunut minun nukkuessani. No, parempi nukkua sellaisen ohi. :)

Lopulta päästiin perille Koh Pha-Ngnanille ja vastassa oli komea aringonpaiste ja tuttu tohina satamassa, kun uudet falangit saapuvat saarelle. Nyt on ohjelmassa lepoa, pakkolepoa turistille... :D