Ei ollut aika kullannut muistoja viime kerrasta  Chieng Maissa. Ihan yhtä ihana se oli, kuin silloin 2007. Rauhallinen pikkukaupunki (ainakin bankkariin verrattuna...). Kaikki tarpeellinen oli kävelymatkan päässä. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että käveltyä myös tuli... Taitaa olla tää tapa äidiltä peritty... :)

Aamu nro.1 Aamiainen hotellilla. 100 bahtin setti, missä pekoni oli oikeasti pekoni. Siis yksi ziipale. O.o No, eipä siinä. Ruoka naamaan ja taipaleelle. Nokka siis kohti eläintarhaa, morjenstamaan  kandaparhuja. Pandakarhuja. Viime kerralla eläintarhalla oli prokkis päällä. Tarkoituksena oli rakentaa uusi pandakeskus, missä isopandoilla olisi enemmän tilaa mennä ja temmeltää. No, kiinnostuneena tietenkin halusin päästä tarkistamaan työn tuloksen. Tuloksena oli akvaariokeskus, mihin erillinen 450 bahtin (muistaakseni) sisäänpääsymaksu...Jäi käymättä. Pandat oli samassa mestassa yhä edelleen,missä viimeksikin. Ei siinä, hyvin ne näyttivät viihtyvän. Positiivisena muutoksena edellisestä reissusta oli apinoiden asuinoloen huima paraneminen. Edelliskerralla pienet majailivat pikkuisissa kanaverkkohäkeissä. Ihmiset saivat ostaa pähkinöitä yms. mitä sitten verkon välistä sai niille antaa. Nyt kaverit olivat päässeet omalle saarelle, missä oli aktiviteetteja ja tilaa heilua. Eikä mölyävät turistit päässeet liian lähelle.

Eläintarha sijaitsee Doi Suthep vuoren rinteellä, eli elko mäkistä oli..ja kun lisätään siihen vielä tunnin kävely hotellilta, niin aika urheilupäivä oli. Pohkeet kiitti illalla. Niin ja hotellihuone tietty 4.krs. eikä hissiä. Vähän kuin olisi kotona ollut... Oli muuten tuo eläintarhan keikka ainoa, minkä jälkeen oon näyttäny ees hippusen ruskettuneelta. Ei vaan meikäläiseen tuo väri tartu. No, en kyllä palakaan, että en valita. Pysynpähän (ehkä) rypyttömänä pidempään.

Iltamarkkinoilta ja kuuluisilta sunnuntaimarkkinoilta tuli osteltua kaikenlaista. Yllättävää kyllä ja hotellin henkilökunnankin yllätykseksi ostokset oli aika pieniä. Kooltaan ja määrältään. Saaliina oli rakkaalle siskolle käsikoru ja kaulakoru häitä varten ja äipälle kaulakoru ja hiuskoru samoihin kemuihin. Kullalle yksi t-paita ja itelle pari käsikorua, shortsit ja kahdet korvikset. Melko pienellä tosiaan pääsin. Ja tinkaamisessa oon hyvä. Hymyilee vaan naamansa kipeäksi ja kumartelee, niin  kyllä se hinta tippuu. :D

Keskityin sitten lomailuun niin hyvin, että päivät vaan vilahti ohi. Jäi Doi Suthepin auringonnousu näkemättä. :/ No, onpahan jotain miksi mennä takaisin. Olisin kyllä valmis palaamaan sinne vaikka heti.

Takaisin tullessa juna oli AC, eli ilmastoitu, eikä tuulettimellinen, niinkuin toiseen suuntaa. Ihan erilaiset vaunut. Nämä oli 4 punkan loosseja. Sain itselleni ihan oman loossin, eli rauhallista oli koisia. Ei kyllä ollut yhtään niin mukava tämä peti. Perille pääsin kuitenkin ja palatessa näin aamuauringossa pienen kaiun tulvien aiheuttamasta tuhosta maaseudulla ja esikaupunkialueella. :(

Turvallisesti perillä takaisin bangkokissa ja huomenna olisi nakkina hakea turistikuvaaja kentältä. Loppukoma onkin sitte turistin paimentamista... :D  Kun vaan jaksaisi odottaa. <3