Koh Pha-Ngnan. Satamassa lavataksin kyytiin ja kohti majapaikkaa. Pinks bungalows on tän reissun kohde. Samalla rannalla ja about 200m päässä Munchies:sta, missä majailin vuosi sitten. Majapaikka oli juuri sitä, mitä ajattelinkin. Pieni maja rannalla, palmujen katveessa. Oma vessa ja tuuletin oli ainoat tarjolla olevat ylellisyydet. Tuulettimestakin oli niska rikki, eli se sojotti vain paikallaan alaviistoon, kohti sängyn keskikohtaa. Ei sinänsä suurta haittaa, koska muualle sitä ei juuri tarvinutkaan.

Ainiin, terassilla oli tietty myös riippumatto. Lisäksi bungalovin lähistöltä löytyi myös terapiakissoja, joista yksi adoptoi selkeästi meidät.

Meikäläinen sitten vaihtamaan heti bikinit ja rantamekon päälle ja harhailemaan rannalle. Nyt päästiin siihen itse asiaan, mksi tänne asti on tultu.

Seuraavat päivät menikin sitten meressä polskiessa, terapiakissaa rapsutellessa ja syöpötellessä ja juopotellessa.

Vuokrattiin skootterikin pariksi päiväksi ja turisti pääsi verestämään teinivuosien muistoja. Pienestä voi ollakin iloinen. :D  Mukavaa oli ajella tuolla rauhallisessa liikenteessä, vaikka välillä tulikin eteen sellaisia mäkiä, että meikäläinen vinkui takaosastolla. Ei noi korkeat paikat ole ihan mun juttu... Norsuajelullekin raahasin turistin, mikä oli aika kokemus sekin. Viidakossa fantin selässä...ei mitään tasaista kyytiä. Päästiin myös poseeraamaan fantin niskassa. Kuvia tulee kun jaksan taistella tän koneen ja netin kanssa...

Koh Pha-Ngnan oli rentouttava ja minä ikävöin sinne jo takaisin...enkä ehkä vähiten terapiakissan takia.... Turistilla on muistona mutama vekki vasemmassa jalassa, kiitos korallien ja varvastossuista yksi rakko isovarpaassa. Omat vahingot taitaa olla yhden hellemekon irronnut olkain.

Kolme yötä paratiisissa ja siirtyminen seuraavalle saarelle viettämään joulua. Koh Samui, here we come.